Kauas on pitkä matka!

Tällaisia ohjeita antoi navigaattori aina välillä. Siinä sitä sitten pyyhittiin hikeä otsalta. Välietapit oli tarpeellisia, ihan jo senkin kannalta, että perse alkoi puutua. Sovimme jo reissua suunnitellessamme, että kaikki ajavat. Aino sai kunnian hoitaa kaupunkiajot, sillä kaksi muuta osallistujaa eivät niistä oikein välitä. Me sitten Marin kanssa jurruteltiin noita pitkiä suoria.

Ajomusiikkia oli tietenkin mukana ja uusia levyjäkin tarttui matkaan mm. ostajan paratiisista Tuurista! Matkan ykköshitiksi pääsivät kaksi biisiä. En tiedä kehtaanko tässä nyt niitä paljastaa, katsokaas kun ihminen on väsynyt ja ihan pihalla.. Eivaan, oikeen pirun hyviä kappaleita ovat!

http://www.youtube.com/watch?v=ntSmJxtAeZw

ja

Tero!!

Varsinkin tuo jälkimmäinen saa jotenkin kumman hyvälle tuulelle, käsittämätöntä.



Kilometrejä tuli matkan aikana taitettua yli 1800km. Hurjaa.

Lähdimme reissuun pienellä budjetilla. Loppujenlopuksi bensaan meni rahaa 80e/per lärvi, ei paha. 

Autossa kuitenkin oli kolmen ihmisen tavarat kuukaudeksi, Jennyllä ja Ainolla sitten Marinkin puolesta kamaa ;). 

Tämä blogi taitaa tällä erää loppua tähän. Kiitos että olette seurailleet matkaamme! Jos tulee jotakin kysyttävää tai haluatte kuulla lisää esim Virtojen apteekista, niin rohkeasti kysymään vaan! :)

Muskettisoturit kiittää ja kuittaa!

HEI!

Tällä tiimillä on reissattu ennenkin, lähinnä maakunnassa tosin. Saattaa olla, että jatkossa päivityksiä tulee lisää, mitään lupaamatta. Hirvet on kova sana!

MOI!

-Muskettisoturit

Lake Bodom.

Viimeisimpänä kohteena Bodom. Mari on lukenut ehkä liikaa murha.info-sivustoa ja inspiroitunut tästä kummalla tavalla. 

Menimme paikalle tarkistamaan asian.

Kaikki oli kunnossa, kai.

Pikainen Porvoo.

Visiitti Porvoossa oli pikainen. Kello oli paljon, eikä meitä huvittanut. Päivän retki siis on joskus paikallaan.

Haimme kuitenkin jo esimakua vanhoja taloja ihastellen.

Nälkä yllätti. Paikaksi valikoitui "joku kivannäköinen nurkkakuppila", joka osoittautui huumorilla ja kirkkailla väreillä sisustetuksi ihanaksi ravintolaksi. En nyt muista nimeä, mutta jotakin surffaukseen liittyvää se oli. Tarjoilijanamme toimi hauska naishenkilö, joka pyysi saada kuvata meidät nähdessään meillä kameran. Kertoi joka päivä kuvaavansa turisteja läheisellä sillalla, ne kun tuntuvat aina pähkäilevän kuka jää pois kuvasta tällä kertaa. Ystävällistä :)

-Jenny

Juna kulkee taas.

Retkemme viimeisen yön vietimme Lappeenrannassa, joka siis osoittautui oikeinkin kivaksi kesäkaupungiksi. Paikkoja, jonne voisi mennä uudelleen! Tarpeeksi juttuja muttei liikaa ihmisiä.

Matka jatkui kohti etelää. Suuntana Porvoo ja Bodom.

Tämä kuitenkin pysäytti meidät.

Mari sanoi, että "nyt saa ostaa". Tottelimme.

Ei soinu humppa ei.

Imatralta suuntasimme Lappeenrantaan humpan perässä. Ei soinut ei. Souvarit olisivat kyllä olleet keikalla, mutta muistaakseni vasta parin viikon päästä. (Nyt niitä terkkuja sitten äiteille, kun niitä kerran odoteltiin!)

Illalla kun saavuimme perille, kävimme pesulla, joimme parvekesiiderit, ihmettelimme naapurin kermaa ja tutustuimme toisiimme :)

Aamulla lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kiersimme muutaman kaupan, kauppahallin sekä torin, tietenkin. Kuten Marin ilme kertoo, Aino katosi hetkeksi. Hassua sinänsä, sillä tori ei todellakaan loistanut suuruudellaan. Teimme mahtavia löytöjä, hurraa niille!

Kultuuriin kuulemma kuuluu vety/atomi-systeemi satamassa. Ajattelin ensin, että sen on pakko olla jotakin alkoholia, mutta ei. Parempaa! Ja maitoo!

Turistijuttuja tähän väliin.

Majapaikkamme omistaja kertoi satamassa olevista hiekkalinnoista. Onhan hiekkalinnat ihan jees, varsinkin kun sen tekee puolirikkinäisellä ämpärillä kuivasta hiekasta, mutta eihän näitä voi edes verrata!

Aiheena "hiekkalinnoissa" Kalevala, jossette vielä tunnistaneet. Tässä pieni kattaus teoksista, niitä oli niin tuhottomasti! 

Kiireellä kaarrellen.

Tiukat tätit.

Ilomantsista lähdimme suorittamaan melko pitkältä tuntuvaa matkaa alaspäin. Menimme "oikoreittiä", mikä ei kyllä oikassut sitten pätkääkään. Tarkoitus oli olla klo 18 Imatralla, reissun ainoa aikataulullinen juttu. No, olimme paikalla 17.57. Että kerittiin! Paikalle oli eksynyt pari muutakin..

Ensikuohut.

Oli hauskaa katsella miten vesi kiemurteli kivikoiden välissä peittäen niitä yksi kerrallaan. Äkkiä kivet kyllä menivätkin peittoon. Olisi hauska olla pidempi hetki Lappeerannassa ja seurailla kosken touhuja pitkin päivää. Koski avataan siis joka päivä klo 18, ainakin näin kesällä. Musiikki vaihtelee päivän mukaan, tällä kertaa taustalla soi Darude. Ensin ei kuulunut musiikkia lainkaan, mutta veden määrän lisääntyessä alkoi musiikki soida melko selvästikin. On se vesi ihme juttu.

Tässä päivityksessä annetaan Möhköähky!

Mari oli lukenut jostakin pop-näyttelystä. Näyttely sijaitsi Ilomantsin liepeillä paikassa nimeltään Möhkö. 

Olimme kaikki jotenkin ajatelleet, että paikka sijaitsisi Ilomantsin keskustan tuntumassa. Siinä vaiheessa kun navigaattori kertoi, että vielä 18km metsään, oli toivo loppua. Ehkä jo pieni "pettymysvaara" oli syntymässä. Tämä kaikki kääntyi päälaelleen kun pääsimme perille! 

Vanhalle ruukin alueelle oli tehty museo. Lipunmyynnissä meidät otti vastaan ehkä maailman letkein opas/myyjä, terkkuja vaan hänelle jos sattuu tätä lukemaan! Saimme pikaopastuksen ruukin alueesta ja museosta. Päätimme rajata tutkimisemme sisällä sijaitsevaan museoon, venekahvilaan ja vanhanajan kauppaan.

Tässä teille museota:

Ei tällaisessa eteisessä voi harmittaa mikään!

Esillä oli vanhoja elintarvikkeita. Ja niin se rahan arvo muuttuu. (Muuten! Äitini kertoi, että tässä Suomen itäisimmässä kylässä on ollut aikanaan oma valuutta, melko omavaraista etten sanoisi.)

Voi olla, ettette saa selvää tekstistä, mutta lyhykäisyydessään siinä kerrottiin jotakin tällaista: saa pukeutua, saa pomppia sängyllä, voi leikkiä ja touhuta ihan rauhassa sillä aikaa kun vanhemmat tutkivat museota.

Ei tarvinnu kahta kertaa käskeä.

Martta pimputteli.

Möhkö sodassa-näyttely.

Ja sitten se, mitä tulimme oikein katsomaan.

Siinäpä ne lyhykäisyydessään.

Niin, siellä me sitten levättiin hetki lastenhuoneessa ja kuunneltiin paikallista punkkia. Tää museo oli maailman siistein!!

Tervalta haiseva kahvila.

Hih, sitten kauppaan.

Eteisessä pieni kirppis/vaihtonurkkaus.

Hyllyistä löytyi oikeastaan mitä vaan, mitä ihminen voi tarvita. Meille tarttui mukaan mm. pari sinkkiämpäriä, vanhoja hihamerkkejä ja vanhoja postikortteja. Pilkkahintaan! Ihailemani lapikkaat jäi vielä hyllylle. Jauhotkin myytiin muuten suoraan säkeistä, miten hauskaa!

Kaupan yhteydessä oli myös kahvila, jonne omistaja itse väsäsi myytävät. Kahvilassa poikkesi paikallisia, mm. kaksi kylänmiestä, jotka kertoivat meille missä näkee karhuja, urakalla. Jätimme karhumatkailun välistä, sillä "olivähänkiire".

Ja tässä emäntä itse! Kerroimme hänelle retkestämme samalla kun kyselin saako ottaa kuvia. Antoi luvan mielellään, mutta yksi pyyntö oli; "josko sitten laitatte sinne vielä sellaisen ilmoituksen, että ukkoa kaipaisin tänne kanssani, ettei tarttis yksin".

Emäntä kertoi ostaneensa vanhan koulun kaksi vuotta sitten ja miettinyt, mitä sillä tekisikään. Kertoi itse asuvansa toisessa päässä ja toisessa päässä tienaavansa elantoaan. Talvella kun on hiljaisempaa entisöi hän kaikenlaista, kai lähinnä huonekaluja, en huomannut tarkentaa. Ja sitten lämmitetään pönttöuuneja ja keitellään kahvia kelkkailijoille, pakkasesta saattaa pullaakin löytyä.

Tämän paikan nimi oli Möhkön putiikki & serviisi.

Jos mietitte Itä-Suomessa paikkaa minne poiketa, niin menkääpä Möhköön, minäkin menen varmasti joskus uusiksi!

-Jenny

ps. Mielestäni oli hauskaa, että isoäitini oli käynyt Möhkössä 2011, äitini 2012 ja nyt minä 2013. Voi olla että tulee vähän välivuosia.