Paaterissa, niin, sillä Ryynäsen Eevalla.

Saimme vinkin salaperäiseltä taholta, että Paaterissa, siellä kannattaa poiketa. Ja kannatti! Upeita, miltei jopa käsittämättömiä juttuja, mitä tällainen pulliainen (joka osaa ehkä juuri tehdä makkaratikun puusta) ei oikein ymmärrä.

Kattokaa ite!

Kirkko.

Huhuuuuu!

"Hei Jenny huomasitko tän ukkelin, tosi upee, mees kattoo tonne toiselle puolelle!"
"Siis ton pippelin?"

Kotiraput.

Paateri sijaitsee Lieksassa. Melko metsässä, mutta kannattaa ajella. Liput maksoivat 4e, joten ei mikään kovin kallis paikka näin minibudjetilla matkusteleville.

Välietappeja ja muuta sankarillista.

Kun matka on pitkä, pitää keksiä jotakin muuta kuin uunon peluuta.

Näitä lappusia jaoimme "ympäri maata". Lappusessa siis Loimaan vaakuna ja tämän blogin osoite.

Matkalla tuli vastaan jos minkälaista tölliä ja tönöä. Tässä ehkä yksi kauneimmista.

Virroilla virtasi!

Välillä vähän väsyttikin.

Ainoa nauratti ja Mari kuvitteli kai lentävänsä.

Vauvatuliaisia.

Mari pääsi kotiin, ainakin melkein. :)

Kummalla muuten teijän mielestä on köyhempi perä?

Kuhmossa karhujen armoilla.

Kuhmossa suttaantui aikaa. Sain makkaraa ja muusia. Ruokailu tapahtui paikassa nimeltään Eskobar. Mut sehän on meijän kissan nimi? Kirppiksilläkin käytiin, niillä kaikilla kahdella. Kuhmosta oli helppo lähteä pois. Jotenkin vieläkin ihmettelen sitä Kajaanin touhua. Aino sano että tutkimusten mukaan Kainuussa elää suomenmaan vanhimmat ihmiset, jos ne ei vaan halua kenestäkä eroon vaan jakaa tätä pitkän iän tuomaa iloansa!

  Jonkun järven rannalla oli Kontion koulu. Koulun pihassa kaksi karhua. Moikattiin niitä.

Mietittiin onkohan toi saari se, missä kuvattiin Havukka-ahon ajattelijaa. No, Aino kuitenkin otti sen haltuun.

Kirppikset loistivat upeilla jutuillaan. Joku oli varmaan järjestäny noiki kasetit just tohon järjestykseen.

Susirajan stressittömät!

Mari soluttautuu.

Kaveri, joka oli juttutuulella kattilan ja kassinsa kanssa.

Teki mieli makkaraa ja muusia, maidolla. Jotenkin ajattelin jotain muuta tilatessani.

Kun lähdettiin Kuhmosta kohti Lieksaa, tuli vastaan kyltti, joka kertoi jostakin sodanaikaisesta tukikohdasta. Meistä (lue: Jennystä) se kuulosti valtavan upealta idealta! Koska kaikki sotajutut vaan on upeita juttuja!

Mari eläytyi.


Tässä teille kolme muskettisoturia:

Daisyleisi

Aiska87

Intiaani tuuleen huutava akka

Se tuli mun maille.

Maastoutumisharjoitukset menossa.

Yöksi suuntasimme Lieksaan Even ja Anssin luo. Illalla teimme tuttavuutta lehmiin. Koitin kovasti tarjota elukoille omenaa. Yksi uskalsi maistaa, mut sylkäsi sen pois. Ihme sakkia. Tapasin myös kaiman; Elviiran. Joutuu kuulemma teuraaksi, koska tissit oli eriparia. Katsoin omiani ja kiitin luojaa.

-Jenny

Tarjoushaukkana Sotkamosa.

Matka jatkui siis Sotkamoon. Tarkoituksena oli käydä Kajaanissa jotain raunioita katsomassa. Pääsimme Kajaaniin, emme löytäneet raunioita. Onneksi kävimme samassa risteyksessä neljään otteeseen. Ensi kerralla sujuu ehkä paremmin.

Sotkamossa meitä odotti veljetjavaimokejakoirat. Iltapalana oli vaatimattomasti hirveä, ei Harria kuitenkaan. Ja mehän syätiin!

Joku heitti ilmoille veneilyn viereisellä kaitainjärvellä.

Tässä fiiliksiä. Vähän jännitti.

Iltahalit vielä haukkujen kanssa. Oli vähän vauhtia.

Jennyn uudet jalkakarvat.

Mari pääsi kenkäkauppa Saastamoisen kalossiparatiisiin. 

Intersportin alemyynneistä lähti melkein mukaan metsästysliivi.

Lopuksi haimme sokeriähkyn Murusesta. 

Sitten nokka kohti Kuhmoa!